Ei, se ei ollut vain Soinin jytky vuonna 2011, se vain herätti.

Tämä on varmaan jo ties kuinka mones kerta, kun aloitan tämän tekstin. Aiemmin sanoma on jäänyt lyhyeksi. Ehkäpä hetki on ollut väärä. Kysymys on minulle usein ystäviltä, kollegoilta tai harrastustoiminnassa heitetty. Halutaan tietää, miksi olen mukana politiikassa.

Ajankäytön kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Toisinaan menee tuntikausia illassa, kun kommentoin kaava-asioita kunnanhallituksessa olevalle puoluetoverille tai pureskelen liikuntapoliittista pähkinää. Saattaa olla, että pohdin asioita niinkin paljon, että maastopyörälenkistä ei tule mitään keskittymisen ollessa muualla tai töissä saattaa olla hankala keskittyä. Kotiväkikin kenties kokee, että en ole läsnä, vaikka olen samassa tilassa heidän kanssaan.

Kunnallis- tai liikuntapolitiikalla ei pääse rikastumaan. Väittäisin, että niistä saatava pieni korvaus ja kilometrikorvaukset kuluvat nopeasti vaalityöhön tai puoluepolitiikan kustannuksiin. Eduskunnassa korvaukset ovat sitten jo toista luokkaa, onhan se aivan oikea työ. Riittävän suurella korvauksella sitä tehdään, ehkä jopa liian suurella.

Politiikan kentälle mahtuu paljon ihmisiä, joilla on perusteltuja näkemyksiä. Heidän kanssaan on mukava keskustella. Samoin ihan kenen tahansa kanssa löytyy usein keskusteltavaa. Ennakkoasenteet ovat mielenkiintoisia, vaikka niihin toisinaan tuskastuu. On vaikeaa perustella yhtään mitään, jos keskustelukumppaneilla ovat kannat niin vahvasti kiinni, että mitä tahansa kerrotkin, niin kysymys tai väite kuuluu aina samoin kuin keskustelun alussa.

No miksipä siis haluan olla mukana?

Ensinnäkin olen kasvanut ajatusmaailmaan, että demokratian toimivuus vaatii osallistujia. Mitä enemmän on osallistujia, niin sitä demokraattisempi on järjestelmä. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että joka asiasta kysytään kaikkien mielipiteitä, vaan hyvin valmisteltu asia voidaan demokraattisesti joko päättää tai hylätä.

Toiseksi koen, että minulla on paljon annettavaa – erityisesti aluepolitiikassa, katu-, kunnallistekniikkaa sekä liikenneväyliä koskevissa asioissa. Kansantaloutta olen lähestynyt uteliaisuuden kautta ja päätynyt näkemykseen, että julkisen vallan tehtävä on markkinataloudessa toimia tasapainottavana voimana. Markkinat eivät koskaan ole täysin vapaat – demokraattinen hallinto on huomattavasti parempi kontrolloimaan niitä kuin esimerkiksi suuret ylikansalliset korporaatiot.

Uskon, että tulevaisuuden luomisessa julkisen sektorin on näytettävä suuntaa talous- ja teollisuuspolitiikassa, ja tukea Suomessa kehittyviä tekniikoita sekä niiden kilpailumahdollisuuksia markkinoilla. Näin luodaan kilpailukykyä. Sen myötä meillä on tai ei ole työtä, toimeentuloa sekä hyvinvointia. Tulevaisuuden tekijöitä ovat tällä hetkellä mm. energian tuotanto ja jakelu, metsäteollisuuden uudet mahdollisuudet mm. biotekniikassa, telakkateollisuuden uudet tuulet ja kaikki näiden alihankintaverkostossa tapahtuva. Toki kaikki muu biotekniikka ja myös informaation jakelu sekä tallentaminenkin, mutta niihin keskittyvät myös monet muut. On siis mahdollisuuksia, mutta myös suuria haasteita menestykseen

Pelkään, että nyt vallalla olevat voimajaot politiikassa ja muutoinkin yhteiskunnassamme tekevät suurta vauriota hyvinvointivaltiolle ja ihmisten väliselle tasa-arvolle. Ne ovat erityisen tärkeitä arvoja, joiden olemassaolon ja parantamisen puolesta haluan taistella. Hyvinvointivaltio on kantava voima, joka luo yhteiskuntaan rauhaa, hyvän ympäristön yrittää ja korkeasti osaavaa työvoimaa niin keskiasteelta kuin korkeakouluista. Hyvinvointivaltion perustana on mm. sosiaali- terveysalan toimivuus ja tehokkuus – ilman sitä ei ole turvallista eikä kaikilla yhtäläistä mahdollisuutta kouluttautua. Eikä suinkaan tule unohtaa turvaa työttömyyden aikana tai muita inhimillisiä, tilapäisiä tilanteita, joita lähes jokainen jossain vaiheessa tavalla tai toisella kohtaa. Näistä, kuten monesta muustakin, on maksettu aikanaan kova hinta. Kun niitä kaupataan nyt liian halvalla, emme luultavasti saa niitä koskaan takaisin.

Näillä ajatuksilla juuri tänään olen mukana tässä politiikan hullunmyllyssä. Moni asia jäi varmasti mainitsematta niin syistä miksi en olisi tai miksi olen. Täydentelen matkan varrella. Blogini tulee käsittelemään jokaista yllämainittua asiaa. Saatan myös poiketa polulta, kun jokin muu asia myllertää mielessäni.

Tervetuloa! Lue ja kommentoi. Oppia ikä kaikki!